VN Arvostelu: Shikkoku no Sharnoth ~what a beautiful tomorrow~

Nimi: 漆黒のシャルノス～What a beautiful tomorrow～
AKA: Shikkoku no Sharnoth ~what a beautiful tomorrow~, Sharnoth
Genret: Mysteeri, Draama, Kauhu, Romanssi
Kehittäjä: Liar-Soft
Ikäraja: 18+ (AO, melkeinpä voisi olla 15+, H-kohtausten epäeroottisuuden takia)
Julkaistu: 21.11.2008
Pituus: Keskipitkä
VN Kieli: Japani



Miltä kuulostaisi Visual Novelli, jonka henkilökaartiin kuuluisi sellaisia 20 luvun englannin legendoja kuin Agatha Christie, Arhur Conan Doyle, Winston Churchill, Sherlock Holmes ja muita sen ajan henkilöitä kenen nimiä en itse ainakaan tunnista. Ainakin se tarjoaisi varsin mielenkiintoisen lähtöasetelman ja joka on juuri Liar-Softin kehittämän Shikkoku no Sharnothin suurin vetovoima, sen artistisen ulkoasun lisäksi.


Mary viettämässä aikaa kaverinsa kanssa teekuppilassa

Shikkoku no Sharnoth kertoo Mary Clarissa Christiestä (Agatha Christie) ja tämän elämästä 1900- luvun alun Lontoossa. Mary on aivan tavallinen opiskelija ja viettää varsin tavallista elämää kavereidensa kanssa, ainoastaan hieman ennen tarinan alkua hänen oikea silmänsä oli muuttunut kultaisen väriseksi. Eräänä päivänä sitten yllättävän välikohtauksen johdosta hän löytää itsensä mustasta Lontoota muistuttavasta kaupungista, mutta tässä kaupungissa hän näyttää olevan yksin. Hyvin pian kuitenkin käy ilmi että tässä mustassa kaupungissa asustelee ”varjoja”, jotka ovat vähän liiankin kiinnostuneita Maryn kultaisesta silmästä. Paetessaan näiltä ”varjoilta” hän törmää kaupungissa salaperäiseen mieheen M:ään. Mutta pian kuitenkin Mary päättää auttaa tätä salaperäistä M:ää ”varjojen” metsästyksessä, tietenkin omista syistään.


Maryn ja M:n väliset interaktiot olivat loistavaa luettavaa, mutta valitettavasti aivan liian vähäistä.

Shikkoku no Sharnothin tarina on jaettuna 10 eri lukuun ja muista VNistä tuttuja valintoja teoksessa ole, joten haarautuvia tarinoita ei myöskään ole. Toisaalta Sharnothissa pieniä pulmapeli elementtejä silloin kun Mary joutuu pimeään Lontooseen, näitä kohtauksia voisi kutsua juoksukohtauksiksi, koska niissä juostaan pakoon ”varjoilta”. Jokaisessa kappaleessa (paitsi yhdessä) on näitä kohtauksia kaksi kappaletta peränjälkeen, jossa ensimmäisessä yritetään löytää äänten osia ja toisessa päästä tiettyyn pisteeseen, tietenkin koko ajan ”varjoja” vältellen. Riippuen myös siitä kuinka hyvin nämä kohtaukset menevät voivat ne avata kuvagalleriaan muutamia bonus kuvia, mutta tämä on varsin pieni etu, ottaen huomioon juoksukohtauksissa olevan varsin kömpelön käyttöliittymän. Onneksi kuitenkin nämä juoksukohtaukset ovat varsin helppoja ja pelaajat, jotka eivät ole kovinkaan hyviä tällaisissa peleissä, mitä luultavimmin pääsevät ne läpi. Jokainen näistä 10 kappaleesta voisi sanoa muodostavansa myös kappale parin, siten että niissä esiintyvät sivuhenkilöt vaihtuvat, joka toinen kappale, jonka jälkeen heistä ei muutaman maininnan lisäksi juurikaan kuulla. Tällainen henkilöhahmojen vaihtelu antaa Sharnothin Visual Novellille varsin kappalemaisen olon ja tuntuu siltä kuin suurin osa hahmokehityksestä jäisi puolitiehen. Ja kun viimein tarina tulee loppuun, niin tuntuu siltä kuin ainoastaan Mary olisi saanut kunnollisen hahmonkehityksen.


Kuva juoksukohtauksesta

Yksiasia missä Shikkoku no Sharnoth loistaa on sen ulkoasu, joka on varsin vaikuttuva kasinpiirretyn näköisineen kuviensa ansiosta. Tällainen vanhanaikaiselta vaikuttava piirrostyyli onnistuu myös luomaan onnistuneesti oikeanlaisen tunnelman kaikkineen koko teokseen. Toisaalta paljoakaan erikoisefektejä ei käytetä, mutta niitä ei myös tarvita, koska kyseessä ei ole minkäänlainen ilotulitusfestivaali.


Sharnothin piirtotyyli on varsin loistavaa

Miinuksia kuitenkin voisi antaa äänien puolesta, vaikka itse ääninäyttely ei olekaan huonoa tai erikoisen hyvää. Mutta Sharnoth on vain puoliksi ääninäytelty ja tämä häiritsee välillä hieman liikaa. Se että, puhetta voi kuunnella ja yllättäen seuraavassa kohtauksessa ei voikaan, on juuri sellaista, mitä ei enää tällä ajalla oikein suvaitse. Eniten tällaisia hiljaisia hetkiä on kuitenkin tarinan keskiosioissa, ja alku ja loppuosioissa missä se on tärkeintä, sitä on eniten, vaikka ei sielläkään kokoajan. Bonusta kuitenkin siitä että Mary itse ei ole ääninäyttelemätön, niin kuin Visual Novelleissa on tapana jättää juuri päähenkilö ääninäyttelemättä. Toisaalta plussaa kyllä pitää antaa Sharnothille sen tunnelma rikkaista ääniraidoista, jotka hieman vanhanaikaisella tyylillään onnistuva luomaan hyvin tunnelmaa. Joten taustamusiikit yhdistettynä Sharnothin piirrostyyliin onnistuu luomaan erittäin sopivan ja tunnelmarikkaan ilmapiirin teokseen. Lisäksi Sharnothin alkukappale on varsin tarttuva.


M olisi mielestänyt kaivannut hieman parempaa selititystä siitä ketä oli

Kokonaisuudeltaan Sharnoth olisi voinut olla kyllä parempi, mutta kyllä sen nytkin oli ihan viihdyttävä teos. Tunnelmaltaan teos on huippuluokkaa, mutta liikaa juoneen liittyviä asioita vain raapaistaan, vaikka olisi toivonut joitain parempia selostuksia ja motiiveita joillekin henkilöille. Lisäksi vaikka hahmokaarti on varsin mielenkiintoinen, ei sitä oikein ole osattu hyödyntää maksimiinsa ja suurin osa hahmoista liikkuu vain taustalla saamatta aikaan mitään merkittävää. Sharnothia voisi suositella mysteeri tarinoista pitäville, sekä niille ketkä haluavat nähdä jonkin näköisen väännöksen 20-luvun tunnetuista englantilaisista henkilöistä olivat ne sitten fiktionaalia tai todellisia. Itselläni ei kuitenkaan ole suurtakaan hajua siitä kuinka tarkkoja käännöksiä nämä hahmot ovat, mutta ainakin osalla on jotenkin alkuperäisiin hahmoihin liitoksia esim. Mary kirjoittaa vapaa-ajallaan kirjoja tai Sherlock Holmes, joka on etsivä. Kaiken kaikkiaan Sharnoth oli ihan luettava, mutta olisi mielestäni voinut olla parempikin.


Siinä ainakin yksi kenet itse tunnistan. Etualalla Sherlock Holmes.


Tuomio: 7½
AGTH+Atlas toimivuus: 8

+ Huippuluokan tunnelma
+ Hyvän näköinen
– Monia asioita ei selitetä tarpeeksi
– Kokonaisuus tuntuu hieman liian jaksottaiselta
– Juoksukohtausten käyttöliittymä on varsin jäykkä

"Pitäisi joskus lukaista hieman lisää Agatha Christien ja Arthur Conan Doylen kirjoittamia kirjoja" - Metdragoid

Sharnothin OP:

VN & Anime Arvostelu: Fate/Stay Night

Nimi: Fate/Stay Night
AKA: FSN
Genre: Toiminta, Komedia, Romanssi, Taikuus
Kehittäjä: Type-Moon
Ikäraja: 18+ (AO) / 13+ (VN PC ver. sisältää aikuismateriaalia, kun taas muista se on poistettu)
Julkaistu: VN 26.3.2004 8 / Anime 07.01.2006 - 17.06.2006
Pituus: Erittäin pitkä / 24 Jaksoa
VN Kieli: Japani, Englanti (fanikäännöksenä, tietenkin vaatii alkuperäisen toimiakseen)
Arvostelija: Metdragoid



Fate/Stay Night on Type-Moonin kehittämä ja julkaisema Visual Novelli, josta myös myöhemmin tuli anime käännöskin. Alkujaan Type-Moon oli vain pieni doujin ryhmä, mutta yllättävän suosionsa ansiosta siitä tuli myöhemmin aivan virallinen kehittäjä ja Fate/Stay Night olikin heidän ensimmäinen virallinen tuotoksensa.

Fate/Stay Night kertoo pojasta nimeltä Emiya Shirou, joka ulkoapäin vaikuttaisi aivan normaalilta koululaiselta, mutta todellisuudessa hän on amatööri maagi, jolla on varsin suuri pakkomielle tulla supersankariksi. Näillä molemmilla epänormaaliuksilla on oma alkuperänsä 10 vuotta sitten kaupungissa tapahtuneessa suurkatastrofissa. Shirou oli yksi monista suurkatastrofin uhreista, mutta hän yksin säilyi siitä elossa paikalle osuneen maagin ansiosta, joka myös myöhemmin adoptoi hänet. Tämä maagi, Emiya Kitsurugi myöhemmin kertoi Shiroulle olevansa maagi (yleensä maagit eivät kerro tavallisille ihmisille olevansa maageja), joka pyrki olemaan supersankari, mutta kumminkin maailman todellisuuden vuoksi ei tähän pystynyt. Tämä sai Shiroun, joka tunsi suurta syyllisyyttä, siitä, että oli ainut suurkatastrofin eloonjäänyt, asettamaan toisten ihmisten hyvinvoinnin oman hyvinvointinsa edelle ja täten yrittäen tulla supersankariksi Kitsurugin sijaan. Ja vaikka Shiroulla ei ole lainkaan lahjakkuutta taikuuden suhteen, sai hän kuitenkin suostuteltua Kitsurugin opettamaan hänelle yksinkertaista taikuutta, jota hänkin pystyisi käyttämään. Myöhemmin ennen tarinan alkua Kitsurigi kuitenkin menehtyi ja Shirou jatkoi elämäänsä Kitsurugin omistamassa talossa.
Eräänä tavallisena päivänä Shirou kuitenkin kotimatkallaan törmää kahden Servantin väliseen yhteenottoon, joka johtaa myöhemmin Shiroun vahingossa kutsumaan puolelleen Sabren, joka myös tunnetaan voimakkaimpana Servanttina. Täten Shirou osallistuu vahingossa 7 maagin väliseen rituaaliin nimeltä pyhän graalin sota, jonka tarkoituksena tappaa 6 muuta rituaaliin osallistunutta maagia ja saada haltuunsa yhden toiveen toteuttava pyhä graali. Pyhän graalin sota ei kuitenkaan ole aivan tavanomainen rituaali, vaan siinä käytetään aseinaan 7 Servanttia, joista kukin rituaaliin osallistuva maagi, joista myös käytetään nimitystä Mestari, kutsuu puolelleen yhden. Nämä 7 Servanttia on myös jaoteltu luokkiin Sabre, Archer, Lancer, Rider, Caster, Assassin ja Berserker, nämä kuitenkaan ei ole näiden voimakkaiden olentojen oikeita nimiä, vaan käytetään peittämään heidän oikeita nimiään. Todellisuudessa nämä Servantit ovat maailmaan nimensä jättäneitä sankareita ja heidän nimensä tietäminen saattaisi tuoda etua, jos vastustaja tietäisi sen. Alkujaan Shirou on vastahakoinen osallistumaan tähän kyseiseen sotaan ideaalinsa takia, mutta opittuaan, että 10 vuotta sitten kaupungissa tapahtunut suurkatastrofi oli pyhän graalin sodan aiheuttama, päättää Shirou estää vastaavanlaisen katastrofin tapahtumasta. Täten tarina seuraa Shirouta ja hänen toimiaan tässä rituaalissa.


"I ask thou, are you my master" Sabren ja Shiroun ensikohtaaminen

Fate/Stay Nightin voisi sanoa jakautuvan tarinallisesti kahteen erilaiseen osioon, joka päiväseen elämään, jossa Shirou viettää aikaa tapaamiensa henkilöiden kanssa, sekä toiminnallisiin ja juonipitoisiin kohtauksiin, joissa tarina etenee. Tarinan joka päiväset kohtaukset ovat varsin komediallisia ja tuovat mukavaa piristettä tarinaan, joka paikoitellen on synkemmän puoleinen. Nämä kohtaukset saavat varsin usein lukijansa nauramaan parhaimmillaan, mutta paikoitellen ne ovat myös varsin tylsiäkin, ainakin sen jälkeen kun aletaan kokata sen tuhannen ja sadannen kerran. Vaikka nämä osiot keskittyvätkin tavalliseen elämään on niissä myös kokoajan menossa pientä ja tarpeellista juonenkehitystä taikka varjostusta. Mutta silloin kun tätä ei tapahdu, niin olisi toivonut paikoitellen hieman vaihtelua tapahtumiin. Kontrastina näille joka päiväsille tapahtumille on toiminta kohtaukset, jolloin alkaa todellakin tapahtua ja juoni etenee suurin harppauksin, kokoajan jatkuvan menon keskellä. Suurimmaksi osin Servanttien väliset yhteenotot ovat varsin adrenaalipitoisia ja vauhdikkaita, joissa tulee varsin hyvin esiin monien Servanttien eri ominaisuudet, ja taistelevat välillä mestaritkin keskenään. Näiden kahden kerrontatyylin avulla on tarina helppo jakaa 4 osaan, alkuesittelyyn, joka keskittyy Shiroun joka päiväseen elämään, josta siirrytään ensimmäiseen toiminta jaksoon kun Shirou kutsuu Sabren puolelleen. Tämän loputtua se siirtyy hiljaisen kehityksen vaiheeseen, jonka joskus toivoisi kestävän vähemmän aikaa tai olevan mielenkiintoisemmin kerrottu ja jonka jälkeen juoni siirtyy loppu rykäykseen, jossa taas alkaa tapahtua vauhdilla. FSN on myös jaettu 3 eri tarina lohkoon/reittiin, jotka jokainen kertovat varsin erilaisen tarinan. Ja mille näistä kolmesta reitistä joutuu, riippuu pelin alkuvaiheissa tehdyistä valinnoista, mutta on silti huomattavaa, että reitit on luettava progressiivisessa järjestyksessä. Vaikka jokainen reitti keskittyy eri sankarittaren ympärille, on jokaisella reitillä myös toinen tarkoitus, nimittäin kertoa miten Shirou elää ideaalinsa mukaisesti. Fate reitti kertoo kuinka Shirou elää ideaalinsa kanssa muuttumattomana, kun Unlimited Blade Workd kertoo kuinka hänen täytyy tehdä kompromisseja ideaalinsa suhteen kun se kohtaa todellisuuden. Kun viimein Heavens Feel kertoo kuinka Shirou heittää vanhan supersankarin ideaalinsa roskakoriin, jonkin tärkeämmän puolesta. Toisin sanoen jokainen reiteistä kertoo eri rakkaustarinan rinnalla myös kuinka Shirou kasvaa ihmisenä.
Fate/Stay Nightin hahmokaarti on myös varsin värikäs, josta löytyy muutamia varsin mielenkiintoisia hahmoja, mutta myös varsin tavallisiakin. Shirou itse ollen hyvä esimerkki kummastakin. Tämä riippuu hurjasti millä reiteistä ollaan, Faten Shirou esimerkiksi on täysityperys, jonka toimia on tuskallista katsoa, kun taas muilla reiteillä hän on huomattavasti pidettävämpi. FSNnässä on myös suuri määrä huonoja loppuja, missä Shirou kuolee mitä kivuliaimmilla ja mielikuvituksellisimmilla tavoilla, ja usein pelaaja löytää itsensä tallentamassa aina valintakohdissa ja yrittäen saada Shiroun kuolemaan jotta näkisi miten kivuliaasti hän kuolee. Voisi myös sanoa, että FSNnän mielenkiintoinen asetelma on sen yksi kompastuskivistä, vaikka tarinan aikana tapahtuukin varsin mielenkiintoisia taisteluita, kohtauksia ja juonenkäänteitä, jää silti lopuksi toivomaan enemmän tarinan luomien mahdollisuuksien puitteissa.


Archer ja UBW, jonka engrishinen lausunta säe on tullut varsin tunnetuksi joissain piireissä. Ja Shirou "kadottaa" sen vähän väliä.

Alkujaan FSNnän Visual Novellista puuttuu ääninäyttely, mutta jos omistaa myös sen PS2 version, saa tietokoneelle siirrettyä siitä äänet englanninkielisen fani patchin ansiosta., kiitos ahkerien fanien. Suurimmalta osin musiikit onnistuvat tekemään tehtävänsä tunnelman nostajina, vaikka mitään kovinkaan eeppistä ole niiden joukossa. Mainitsemisen arvoista on myös varsin runsas ääniefektien käyttö, jotka saavat taistelukohtaukset tuntumaan varsin hektisiltä niiden oikeanlaisen käytön ansoita, joka hyvin oikeanlaisen efektien ja kuvien käytön ansiosta, saa taistelut melkein vaikuttamaan animoiduilta. Tästä saavutaankin graafiseen ulkoasuun, joka on varsin hillitty. Kaikki objektit ovat yksinkertaisia, mutta ajavat asiansa. Hahmokuvat ja tausta ovat myös sopivaa keskitasoa, olemalla varsin pehmeitä ja istuen hyvin silmiin, olematta ilman minkäänlaista taiteen mestarityötä. Toisaalta tilannekuvat, jotka ovat samaa tasoa, onnistuvat kuitenkin olemaan asteen verran ylempänä, antaen yleensä mainion, sekä vauhdikkaan oloisen kuvan siitä mitä on menossa. Kuten ääniefektienkin kanssa on erikoisefektien käyttö varsin runsasta ainakin taistelujen aikana, luoden varsin realistisen kuvan tapahtumien menosta.


Kotomine (HF) ja Lancer(UBW) eivät päässeet oikeuksiin animessa, mutta VNnän luettua ei voi todeta muuta kuin, että molemmat olivat varsin mahtavia hahmoja.

Fate/Stay Nightin voisi sanoa paikoitellen oleva erittäin viihdyttävää luettavaa ja toisaalta välillä hieman puuduttavaakin, sen epätasaisen kirjoitus asunsa vuoksi, joka paikoitellen tuntuu siltä kuin sitä hieman olisi keinotekoisesti pidennetty. Sitä myös paikoitellen vaivaa Type-Moonin edellisesti teoksesta Tsukihimestä tuttu epäolennainen, sekoileva sekä rikkonainen mumbojumbo kirjoitustyyli. Tämä on kuitenkin suurimmalta osin huomattavissa vain viimeisessä reitissä, jossa se kuvastaakin sopivasti Shiroun mielentilaa, mutta silti ei voi miettiä kuin että eikö sille olisi ollut jotain parempaa keinoa, koska nyt se vain on turhanraskasta lukea. Lisäksi vaikka FSN onnistuukin varsin hyvin paikoitellen käyttämään mahdollisuuksiaan, tuntuu välillä siltä kuin niitä kumminkaan ei olisi käytetty parhaalla mahdollisella tavalla.



Yksi asia johon ei pääse kyllästymään on Rinin moninaiset pilkkaukset Shirousta, sekä Shiroun ja Kotominen välinen nokkapokka


Arvosana: 8

+ Mielenkiintoinen asetelma
+ Osa hahmoista
– Epätasainen kirjoitustyyli

Muuta:
Fanikäännös englanniksi saatavilla täältä



Lisäksi pelistä löytyy pieniäkin asioita, jotka saavat sen tuntumaan varsin loppuunhiotulta, esim. status ruutu joka kerää erinäisiä tietoja servanteistam sekä aseista.


"I have no regrets. This is the only path. So as I pray Unlimited Blade Works"
- Olisi tarvinnut reitin joka olisi ollut yhtä mahtavuutta lopusta alkuun ilman puuduttavia kohtauksia.


Tiger Dojot ovat kuoleman loppujen jälkeen esintyvä apunurkkaus, joka antaa apua oikeiden ratkasujen löytämiseen... Mutta enemmänkin ne parodioivat tarinassa tapahtuvia kohtauksia, rikkovat neljättä seinää sekä antavat tietoutta FSNnän kehityksestä. Nuo olisi halunnut lukea kyllä.





Animesta lyhyesti:

Fate/Stay Nightin anime käännös seuraa suurimmalta osin Fate skenaariota, vaikka paikoitellen lainaileekin pieniä kohtauksia UBW skenaariosta ja muutaman pienen juoni elementin Heavens Feelistä, mutta suuremmin niihin menemättä. Tästä johtuukin, että Shirou päähenkilönä on hieman ärsyttävää katosottavaa naiiviutensa puolesta. Toisaalta voisi sanoa, että anime on hieman kompaktimmin rakennettu kuin Visual Novelli. Tämä siitä syystä että animessa ei ole aivan yhtä paljon joutilasaikaa, muuta kuin alussa, joka on ehkä turhankin hidas. Muutamia kertoja tulee myöskin huomattua pieniä juoni kohtia, jotka jätetään selvittämättä, tämä johtuen juuri skenaario elementtien lainauksista. Koska anime on visuaalinen media, joitain asioita ei aivan käydä yhtä perusteellisesti läpi kuin VNssä, mutta kuitenkin tarpeeksi.


Satunnaista häröilyä Shiroun kotona.

Ääninäyttelyn ja taustamusiikkien taso on tasaista keskitasoa. Ääninäyttelijöitä kyllä kuuntelee, mutta mitenkään erikoiseen suoritukseen he eivät yllä. Tausta musiikit sopivat ja osataan käyttää oikealla tavalla, mutta mitään mieleenpainuvaa ääniraitaa ei oikeastaan ole. Visuaaliselta puoleltaan FSN:nän anime jatkaa samaa keskitasoa. sopien silmiin mukavasti, mutta olematta mitenkään mainitsemisen arvoista. Paitsi, taistelu kohtauksissa, jolloin animaatio jälki on yleensä tavallista tasoa korkeampi ja erikoisefektit runsaita.


Archer animen paras asia, ja jaksossa 14 näytetään eräskohtaus pidemmin kuin VN versiossa, mutta kuitenkin sekin lopahtaa kesk|ken

Kokonaisuudeltaan Fate/Stay Nightin anime on hyvää keskitasoa, mutta Visual Novellin lukijoille se luultavasti ei tuo mitään uutta (paitsi ehkä jakso 14). Itse suosittelisin katsomaan animen ensin, joka tarjoaa ihan mielenkiintoisen tarinan, ja jos kiinnostus heräsi niin sitten lukemaan alkuperäisteoksen, joka tarjoaa huomattavasti enemmän ja perusteellisemman katsauksen tarinaan ja asioihin joihin edes animessa koskettu.

Arvosana:
8- (jos ei lukenut Visual Novellia)
7 (jos on lukenut Visual Novellin)



"ROAR, olen lohikäärme!" Ja kuin tyhjästä 3D lohikäärme. Jaa.... tässä taisi olla yksi niistä kohtauksissä VN:ssä, mutta taidan olla mainitsematta mitään Nasun umpisurkeasta kirjoitus asusta näissä kohtauksissa.

Anime Arvostelu: Legend of the Galactic Heroes

AKA: Ginga Eiyuu Densetsu, LoGH
Genret: Sci-Fi, Draama, Armeija, Politiikka, Toiminta
Pituus: 110 jaksoa
Julkaistu: 01.08.1988 - 17.03.1997



Legend of the Galactic Heroes on varsin eeppisiin mittasuhteisiin yltävä avaruusooppera, joka ei varmasti jätä kylmäksi skaalallaan jossa tuhatpäiset avaruuslaivastot kohtaavat avaruuden valtameressä ja hallituksen sisäiset poliittiset venkurat kiertelevät. LoGHille alkaa kertyä jo hieman ikää, mutta genren ystävien ei kannata tätä lajityyppinsä aatelia edustavaa eeposta ohittaa sen vanhahtavan ulkoasun vuoksi.



Yang Wenli, toinen sarjan keskeisimmistä henkilöistä arkipuuhissa

LoGH kertoo kuinka vuosikausia kestäneessä sodassa alkavat uudet tuulet puhaltaa. Sarjan perusasetelma, jossa kaksi maata Galaktinen Imperiumi ja Vapaiden Planeettojen Liittoutuma ovat taistelleet galaksin hallinnasta, saattaa olla jo varsin tuttu, on LoGH saanut tarinansa kerrottua erinomaisesti. Sarjan pääpainona on molempien maiden niin sanotut sankarit, jotka molemmat tunnetaan taistelukentillä voittamattomina. LoGH alkaa näiden kahden sankarin kohtaamisesta ja tästä haarautuu seuraamaan molempien edesottamuksia sodassa. Vaikka molemmat henkilöt tunnetaan voittamattomina, ovat nämä henkilöt silti varsin erilaisia. Vapaiden Planeettojen Liittoutuman sankari Yang Wenli on varsin rento ihminen, joka on enemmänkin kiinnostunut omasta seuraavasta palkkapäivästään ja historiasta, kuin sodankäynnistä, mutta kohtalontiet johtivat hänet yhdeksi voimakkaimmista amiraaleista, joka on valmis puolustamaan demokraattista näkemystään loppuun saakka, vaikka palveleekin demokraattisesti mädäntynyttä hallitusta. Toisaalta Galaktisen Imperiumin Reinhard von Lohengram on aivan eri maata, vaikka hän palveleekin korruptoitunutta Goldenbaum Dynastian monarkiaan. Reinhard on varsin suorasukainen henkilö, mutta kunnianhimoinen henkilö. Vaikka hän palveleekin armeijassa, ei hänellä ole aikomusta jäädä pieneksi amiraaliksi, vaan on hänen päämääränään seisoa jonakin päivänä hallitsija valtaistuimella ja hallita koko galaksia. Molemmilla näistä henkilöistä on varsin erilaiset elinympäristöt ja elintavat, mutta on heillä kuitenkin yksi sama päämäärä: tehdä maailmasta parempipaikka elää. Tästä onkin varsin mielenkiintoista seurata kuinka heidän metodinsa ja tuloksensa eroavat toisistaan.


Avaruustaisteluissa on suurin paino niiiden taktisuudella

Vaikka sarjan juoni perustuukin Wenlin ja Lohengramin, sekä heidän tekojensa ympärille, eivät he kuitenkaan ole lähellekään ainoat henkilöt sarjassa, vaan molempien hahmojen ympärille on rakennut valtava hahmokaarti. Tässä onkin ehkä sarjan yksi huonoimmista puolista, sarjan hahmokaarti on niin valtava, että välillä joutuu oikein miettimään kuka on kukin, kun jokaiselle vähäpätöiselle hahmollekin on annettu nimen, toki sarjan suurimmat tekijät kumminkin oppii tuntemaan varsin hyvin. Sarjan pääpaino saattaa olla taktisella ja strategisella sodalla, mutta se ei ole lähellekään ainoa asia jota sarjassa tutkitaan. Yhtä suurta osaa sarjassa pelaa myös sen poliittiset kiemurat, joita Wenli ja Lohengram joutuvat kohtaamaan ja joihin he takertuvat eittämättä. Ja kuten joka sota draamaan kuuluu, niin löytyy sarjasta myös kaikenlaisia salaliittoja, salamurhia ja kieroa peliä. Koska LoGH on varsin pitkäsarja, niin se myös kertoo tarinansa ilman mitään kiirettä, joskus tämä saattaa tuntua hieman pitkäveteiseltä, mutta tämä antaa katsojalleen hyvin aikaa tutustua sarjan maailmaan, jolla on varsin perusteellinen taustatarina ja jonka tutkimiseen sarjan aikana käytetään, jopa muutama jakso. Lisäksi sarjan rauhallisen tahdin ansiosta monien tekojen syy- ja seuraussuhteetkin tulevat varsin hyvin esille.


Avaruuslaivastojen eroavaisuuksia näöltään maiden välillä

Sarjan animaatio jälki alkaa olemaan jo vanhahtavaa nykypäivän standardien mukaan, mutta se aiheuta silti mitään aivovaurioita, vaan sitä alkaa pikkuhiljaa arvostamaan. LoGHin molempien osapuolien erot tulee varsin hyvin huomioon myös animaation avulla, Liittoutuman ihmiset ja kulttuuri on jotain jota saattaisit nähdä ikkunasta ulos katsomalla, kun taas Imperium on vanhan ajan aatelistoon verrattavissa koreiden ja säännöllisten pukujensa ansiosta. Ja sarjan monipäisen hahmokaartin oppiikin hyvin erottamaan toisistaan jo ulkonäkönsä puolesta, jossa hahmon ulkonäkö ja persoonallisuus sopivat mainiosti yhteen. Animaation suurin heikkous on sen avaruuslaivastojen välisissä yhteen otoissa, joissa avaruusalukset tuntuvat suurimman osan seisovan kuin täi tervassa ja hajoavan kuin tulitikku askit. Tämä ei ole kovinkaan mielekästä katsottavaa, mutta ajaa asiansa, koska suurimman osan ajasta näiden taistelujen pääpaino onkin niiden taktisuudessa. Muun osan ajasta animaatio jälki on varsin menevää ja paikoitellen varsin yksityiskohtaistakin, mutta tässäkin jo alkaa ajanhammas näkymään.


Sarjan piirtojäljessä on huomattavaa paranemista alkupään tyylistä loppupään tyyliin. Kuvassa kuinka Lohengram on muuttunut sarjan noin 4 vuoden aikana.

Musiikki maailma LoGHissa on varsin mitäänsanomaton ja ainut asia mikä siitä jää mieleen on sen oopperalliset aloituskappaleet, mutta jotka jo muutaman kerranjälkeen ohittaa. Suurimman osan ajasta taustamusiikit, kyllä sopivat paikoilleen, mutta eivät kumminkaan onnistu nostamaan kohtausten intensiteettiä huomattavasti, verrattuna nykyaikaan jolloin varsin useasti musiikit ovat varsin onnistuneet nostamaan kohtaustensa tunnelma arvokkuutta. Jos musiikit ovat varsin mitäänsanomattomia, niin samaa ei voi sanoa sarjan ääninäyttelystä, joka sopii lähes aina kuin nokka naamaan. Oli sitten kyseessä sitten rento Wenli taikka määrätietoinen Lohengram, ja löytyypä Norio Wakamotokin ääninäyttelijöiden joukosta.


Sekailaisia kuvakaappauksia politiikasta

Legend of the Galactic Heroes on ehdottomasti lajityyppinsä kärkikastia, jota ei kenenkään tulisi sivuuttaa. Sarja ei kuitenkaan aivan välttämättä sovi niille joilla ei ole kärsivällisyyttä, kun välillä sarjassa tuntuu siltä kuin mitään ei tapahtuisi, joten ihmiset jotka eivät pidä pitkäjänteisestä katsomisesta tai kaipaavat nopeaa adrenaliini purkausta voivat mielestäni jättää sarjan katsomatta, koska löytävät sen varmasti tylsäksi vaikka siitä toimintaa löytyykin. Kaiken kaikkiaan aivan loistava avaruusooppera vanhuudestaan huolimatta.

Arvosana: 9-/10

+ Skaalaltaan eeppinen
+ Kaikki kerrotaan perusteellisesti
+ Monivärinen hahmokaarti,
– joka on ehkä hieman liian suuri
– Vaatii pitkäjänteistä suhtautumista


Miksi ihmeessä avaruusajalla käytetään vielä kirveitä lähitaistelussa?


”Avaruusoopperoiden eliittiä ehdottomasti”

VN Arvostelu: Umineko no Naku Koro ne 2, Turn of the Golden Witch

Nimi: Umineko no Naku Koro ni
AKA: Umineko, When They Cry 3, When Seagulls Cry
Genret: Mysteeri, thrilleri, kauhu, draama, komedia
Kehittäjä: 07th Expansion
Tyyli: Ääniromaani (suoraviivaisesti tekstiä, kuvia ja ääntä)
Ikäraja: 15+ (sisältää varsin raakoja kohtauksia)
Julkaisupäivä: 2007-12-31
Kieli: Japani, Englanti (fanikäännös)

Ennen tämän arvostelun lukemista, on hyvä lukea kirjoittamani arvostelu sarjan 1 teoksesta Täältä.





Uminekon 2, Turn of the Golden Witch on Umineko sarjan 2 kysymysjakso. Ja Higurashista tutulla tyylillä tapahtumat alkavat ”alusta”. 2 jakson tapahtumat sijoittuvat samaan paikkaan ja aikaan kuin 1 jaksonkin tapahtumat eli Rokkenjiman saarelle, jonne rikkaan Ushiromiya perheen jäsenet ovat kokoontuneet vuotuiseen perhetapaamiseen. Mutta 1 jaksosta todetulla tavalla kyseessä on varsin tavanomaisesta poikkeava tapaaminen, kun perheen perintöasioista aletaan keskustella. Ja kun saarella saapuu myrsky, joka eristää sen muusta maailmasta, alkaa saarella tapahtua raakoja murhia, joiden keskipisteenä näyttää olevan perheen isoisän jättämä salaperäinen arvoitus 10 tonnista kultaa ja saaren niin kutsuttu kultainen noita. Tietenkin ennen kuin murhat alkavat, ottaa 2 jakso tehtäväkseen myös kertoa hieman 1 jaksosta vihjattuja suhteita, valottaen muutamien saaren henkilöiden suhteita toisiinsa.
2 jakson myötä alkaa myös uminekon tarinan kerollinen muoto jo selvitä. Uminekon tarinan voisi sanoa tapahtuvan kahdessa eri ”kerroksessa”. Ensimmäistä kerrosta voisi verrata shakkilautaan ja tämä kerros on ns. ”oikea maailma”, jossa kaikki uminekon tapahtumat tapahtuvat ja kaikkia täällä vallitsevia tarinan elementtejä voisi verrata shakkinappuloiksi tällä laudalle. Toista kerrosta voisi kutsua ”ylemmäksi” kerrokseksi, jossa kaksi pelaajaa pelaa ”shakkia”, käyttäen tätä ”alempaa” tasoa shakkilautanaan. Täten näillä molemmilla tasoilla on menossaan oma juonensa, jotka ovat hyvin kaukana toisistaan, mutta kumminkin hyvin läheisesti kytkeytyneitä. Ensimmäisen tason juoni liikkuu Rokkenjiman saaren tapahtumien ympärillä. Toisella tasolla on kyseessä Battler Urshiromiyan ja Beatrice Kultaisen välinen ”shakkipeli”, jossa Battler yrittää todistaa Beatricelle, että Kultaista Noitaa Beatriceä ei ole ”shakkilaudalla”, kun taas Beatrice yrittää vakuuttaa Battlerin, että hän on olemassa ”laudalta” ja, että hän on aiheuttanut kaikki murhat ”laudalla” noituutensa avulla.
Tässä juuri piileekin se asia mikä tekee uminekosta niin viihdyttävän, kuin se on. Se antaa lukijalleen vielä varsin minimaalisen määrän tietoa, joka pistää lukijan miettimään, että mitä oikeasti tapahtuu. Lisäksi tarina on kerrottu siten, että se puoltaa molempia ”totuuksia”, että kaikki on mahdollista ihmiselle ja että kaikki on vain mahdollista noidalle. Tavallisesti näiden kahden ”tason” välinen linkitys tapahtuu, kun Battler alkaa pohtia juuri tapahtuneita tapahtumia, jolloin ylemmän ”tason ” Battler ja Beatrice alkaa pommittaa toisiaan faktoilla juuri tapahtuneista tapahtumista, yrittäen saada toisen hyväksymään oman näkökulmansa. Näissä ylemmän ”tason” väittelyissä tulee myös tarinan edetessä vastaan ns. punaiset sanat, jotka tarkoittavat absoluuttista faktaa, ja täten antaen lukijalleen vihjeitä siitä, mitä juuri on oikeasti tapahtunut.


Punaiset lauseet ovat varsin tehokkaita perusteorioiden tuhoajia

Visuaaliselta tyyliltään umineko, jatkaa samaa minimaalista budjetti tyyliään, joka on varsin tavallista doujin tuotoksille. Suurin osa uminekon taustoista on juurikin oikeista paikoista otettuja valokuvia, jotka on sitten laitettu jonkinlaisen vesivärityylisen filtterin läpi. Vaikka nämä taustat eivät ole mitenkään hienoja, onnistuvat ne kumminkin varsin hyvin luomaan teokseen 80-luvun tunnelman (umineko tapahtuu 80-luvull). Samaten eri hahmojen hahmokuvat, ovat varsin yksinkertaisesti piirrettyjä, toisaalta tämä yksinkertainen piirtotyyli auttaa välillä tuomaan hahmojen tunteet varsin hyvin esille.


Tarinan jälkeen aukeavassa kutsussa törmäät ylemmällä "tasolla" muihinkin noitiin. (Hetkinen... nuohan ovat...)

Toisaalta jos ulkoasu on uminekossa varsin vähäpätöinen, on sen äänimaailma aivan eri maata. Uminekon musiikki maailma on varsin erinomainen, sekä kattava, löytyy rauhallista musiikkia tavanomaisiin kohtauksiin, karmivaa ja tuolinreunalle nostavaa musiikkia kun tapahtuman alkavat tapahtumaan, värikästä musiikkia komedia kohtauksiin. Lisäksi näitä musiikkeja on osattu käyttää oikein ja useasti taustalla soivasta musiikista voi hyvinkin päätellä tapahtumien laadun. Toisaalta, koska kyseessä on doujin tuotos, ei uminekosta löydy ääninäyttelyä, mutta tämä juurikaan ei haittaa.


Neljäs seinä? Mikä se on? En ole koskaan kuullutkaan.


Umineko ei välttämättä sovi kaikille sen rakenteen vuoksi. Uminekon tarina on kuin yksi iso palapeli, joka on lukijalleen annettu ratkaistavaksi, täten se ei sovi välttämättä niille, jotka haluavat jo valmiiksi ratkaistun palapelin, vaikkakin jokainen uminekon jakso kertoo oman tarinansa, ovat nämä tarina kumminkin vain osia toisistaan ja joutuvat he odottamaan kokotarinaa vastaus jaksojen alkuun jolloin palapeliä aletaan ratkaista. Myös jaksojen jaottelu, josta ensimmäinen puolikas kuuluu kevyelle komedialle ja taustojen tutkinnalle ja myöhempi toinen puoli, joka on painostavaa mysteeri kauhua, saattavat ajaa lukijoita muualle. Mutta kaiken kaikkiaan umineko ei luultavasti tule pettämään niitä ketkä tietävät mitä odottaa eli murhamysteeriä, jota on höystetty isolla annoksella mystisyyttä, sekä okkultismia ja jonka sekaan on heitetty annos komedia loistavilla hahmoilla toteutettuna.



Punaisia sanoja voi käyttää myös aseena: Battler yrittää saada Beatricen toistamaan jotain punaisella.(hetkinen missä olen nähnyt tuon osoituksen ennen...)


Arvosana: 8+

+ Hahmot
+ Ilmapiiri
+ Pistää aivot miettimään
~ Tarina, joka antaa liian vähän vastauksia
– Visuaalinen ulkoasu
– Seuraavaa osaa ei vielä käännetty



Parodioita ja nykytrendejä? Kyllähän niitäkin löytyy.


Muuta:

Englannin kielinen käännös niille, jotka omistavat alkuperäisen teoksen: Täältä

Julkaisujen tilanne tätä kirjoittaessa:
3 kysymys jaksoa julkaistu, joista 2 on jo käännetty ja 3 on työn alla.

Lisäkommentti:
- Miettii kuinka karmiva anime käännöksestä, jonka pitäisi alkaa joskus ensi vuonna tulee.

Anime syyskauden prevuja 2008:

On taas se aika syksystä kun animesta alkaa pukkaamaan syyskauden sarjoja Japanissa. Ja näin ensivilkaisun puolesta tarjolla on varsin hyvä kausi luvassa ja jokaiselle varmasti löytynee jotain. Itse tässä nyt heitän näitä mini prevuja jopa 14 eri sarjasta, joista suurin osa oli katsottavaa ja joista itse ainakin jatkan 5 sarjan seuraamista + muutama joista olen hieman epävarma. Mutta pidemmittä puheitta taas uudenlaiseen prevusysteemiini:

Sci-Fi/Mecha Tier:


Gundam 00 Season 2
Genret: Mecha, Sci-fi, Draama, Toiminta, Armeija

Tuotantokausi numero 2 Gundam 00 jonka arvostelu muuten löytyy tältä blogiltakin. Tämä 2. tuotantokausi jatkuu noin 4 vuotta ensimmäisen jälkeen. Vaikka maailma yhdistyikin Celestial Beingnin ansioista, on tämä yhdistynyt maailma hyvin tyranninen ja ympärimaailmaa on hallintoa vastaan syntyneitä kapinallisia, joten CB:n ja Gundamien tehtävä on vielä kesken. Jos ensimmäinen tuotantokausi alkoi hitaasti, niin toisen tuottiksen alku on aivan eri maata, ikään kuin tätä puolenvuoden taukoa ei olisi ollut, kun toiminta ja juonittelut alkavat jo ensimmäisestä jaksosta. Tätä varsin räväkkää aloitusta säestää varsin vaikuttavat musiikit ja sulava animaatiojälki. Kaikki nopeaa ja sulavaa janoavat mecha sarjojen ystävät eivät tätä sarjaa missään nimessä ohittaa. Ja miksei kukaan muukaan, koska sarjan alku on varsin erinomainen, vaikka sarjan ensimmäisen tuotantokauden tunteminen olisi hyvä asia, mutta ei välttämättä aivan pakollinen.
Tuomio: PAKKOKATSOA
Lisäksi: Setsuna on tänä väliaikana ollut nähtävästi Solid Snaken oppipoikana.

00 Gundam ready to raep

Tytania
Genret: Sci-fi, Draama, Avaruusooppera, Taktiikka
Tytania on sarja niille, ketkä ovat janonneet kunnon avaruusoopperaa Legend of the Galactic Heroesin tyyliin. Juonittelevia aatelisia, suunnattomia laivastojen välisiä yhteenottoja, taktiikka ja mittakaavaa konfliktille, tätä kaikkea ainakin ensimmäisen jakson perusteella Tytania lupaa, lisäksi tätä kaikkea siivittää varsin värikkäät erikoisefektit sekä hyvältä vaikuttavat taustamusiikit. Eipä tätä kai turhaan sanota nykypäivän LoGHiksi.
Tuomio: Hyvää katsottavaa (itselläni PAKKOKATSOA tai hyvän avaruusoopperan ystäville)
Lisäksi: Avaruusoopperaa parhaimmillaan


Drama/Romance Tier:

Clannad ~After Story
Genret: Draama, Romanssi, Komedia

Clannadin toinen tuotantokausi jatkaa siitä mihin edellinen jäi. Kaikki on pysynyt samalla laadukkaalla tasollaan ja jos pidit edellisestä tuotantokaudesta, niin pidät tästäkin, edellisen tuotantokauden tuntemus lähespakkollista. Voisi vielä mainita että Clannad on ehkä juuri tunnettu After Storystaan jossa on sen suurin dramaattisuus. Joten laadukasta katsomista luvassa.
Tuomio: Lähes pakkokatsoa (itselläni PAKKOKATSOA)
Lisäksi: Lue ensimmäisen tuotantokauden arvostelu täältä blogiltani.


ef – a Tale of the Melodies
Genret: Draama, Romanssi

effin toinen tuotantokausi, jatkaa samaa artista animaatiota ja jämäkkää draamaa sekä parisuhteita, joita ensimmäisessäkin kaudessa oli. Toisaalta ensimmäisen kauden tuntemus ei ole aivan täysin pakollista, kun tämä kausi keskittyy eri henkilöihin kuin ensimmäinen kausi. Toki ensimmäisenkauden henkilöitä mainitaan ja hahmoesittelyt olivat jo siellä, kun tapahtumat tapahtuvat samalla alueella.
Tuomio: Hyvää katosottavaa, mutta PAKKOKATSOA lajityypinystäville ja artistista teosta etsiville. (itselläni PAKKOKATSOA ensimmäisen sarjan suurena ystävänä).
Lisäksi: Pilvipornoa.


Pilvipornoo mmmm....

Action Tier:

Ga-Rei: Zero
Genret: Toiminta, Yliluonnollinen

Varsin perinteiseltä vaikuttava erikoisjoukot VS. epäluonnolliset olennot/ilmiöt sarja, jossa kumminkin toteutus vaikuttaa olevan kunnossa, lisäksi ensimmäisen jakson lopussa tapahtuva juonenkäänne, onnistuu luomaan varsin pimeänilmapiirin.
Tuomio: Nousee hieman keskivertaisuuden suon yläpuolelle.
Lisäksi: Pidin sarjan pimeästä ilmapiiristä.



Shikabane Hime: Aka
Genret: Toiminta, Yliluonnollinen, Gainax

Gainaxin uusin tuotos kertoo epäkuolleesta tytöstä, joka metsästää toisia epäkuolleita, ja johon sitten joku tavallinen poika joutuu nähtävästi mukaan. Sarjan yrittää olla tyylikäs toiminnaltaan, jossa se hieman onnistuukin, jota animaatiokin yrittää olla, mutta onnistuukin jotenkin laimentamaan tunnelmaa. Kaikki muu paitsi toiminta on sarjassa jotenkin laimeaa ja vetistä.
Tuomio: Ei juuta eikä jaata.
Lisäksi: Eipä juuri mitään.



Casshern Sins
Genret: Toiminta, Jälkeen tuhon

Fiktioanaaliseen maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva sarja, jossa on varsin harmaa tunnelma. Toiminta kohtaukset ovat kumminkin varsin loistavasti toteutettuja. Toisaalta ensimmäisessä jaksossa vallitsi varsin tylsä ilmapiiri, kun puhetta ja selitystä asioista ei juurikaan ollut.
Tuomio: Mainio taisteluanimaatio ei auta sarjaa nousemaan juurikaan keskivertaisuuden suon yläpuolelle.
Lisäksi: Robotteja jotka haluavat tappaa Casshernin.


To Aru Majutsu no Index
Genret: Toiminta, Komedia, Romanssi

Erikoisvoimia omaava huono-onninen poika tapaa salaperäisen tytön. Juoneltaan tämä sarja on varsin perinteinen, mutta sen toteutus on yllättävän hyvä ja stereotypioistaan huolimatta se onnistuu olemaan varsin viihdyttävä. Kaikenlisäksi se on varsin näyttävää katsottavaa.
Tuomio: Positiivinen yllättäjä
Lisäksi: eipä tule mitään erikoista mieleen.



Comedy/Romance Tier:


Toradora
Genret: Komedia, Romanssi

Rie Kugimiya + Tsundere (taas kerran), tämä varmaa jo riittää joillekin. Toradora kertoo kahdesta varsin omalaatuisesta henkilöstä, joilla on ongelmia tunnustaa rakkautensa ja pienten välikohtausten jälkeen he päätyvätkin sitten auttamaan toisiaan näissä rakkauden ongelmissa. Sarja vaikuttaisi muuten varsin tavanomaiselta, ellei sen päähenkilöt olisi varsin omalaatuisia tapauksia.
Tuomio: Keskitason yläpuolella
Lisäksi: Shut up!


Kannagi
Genret: Komedia, Romanssi

Taas yksinäistä poika tapaa tytön sarjoista. Tällä kertaa se tapahtuu kun kyseinen poika veistää veistoksen pyhästä puusta ja se tulee yllättäen eloon. Tästä sitten alkaa tarina lähiympäristön ”epäpuhtauksien” poistosta tai jotain sinnepäin. Mutta saa se katsojansa hieman nauramaan aina silloin tällöin, muutamilla varsin hyvillä huomioilla.
Tuomio: Hieman keskitason yläpuolella.
Lisäksi: Jumalatkin käyvät vessassa.


WTF Tier:

Macademi Wasshoi!
Genret: WTF, Komedia, Ecchi, Fantasia, Romanssi, Toiminta

Poika menee kouluun. Poika menee salaiseen maagien kouluun. Kesken kutsunta rituaalin tapahtuu jotain ja poika kutsuu esiin jonkun ylivoimakkaan tytön. Kaaosta. Toisin sanoen varsin perinteistä menoa asenteella joka ei ota itseään vakavasti, ja onnistuupa se jopa rikkomaan neljännen seinänkin välillä. Toisaalta se onnistuu olemaan hieman viihdyttävä, nostaen sen katsottavaksi.
Tuomio: velloo keskivertaisuuden suossa.


Kemeko Deluxe
Genret: WTF, Komedia, Ecchi, Romanssi, Toiminta

Kemeko alkaa varsin perinteiseen tapaan: on poika, jonka eteen ilmestyy eräänä päivänä tyttö ilmoittaen että ollaan naimisissa. Toisaalta tämä kaikki tapahtuu keskellä yötä, sen jälkeen kun pojan huoneen seinän läpi oli tullut jotain outoja robotteja, joita oli jahdannut hääpuvussa, sekä varsin tanakassa voimapuvussa ja gatling-tykkillä varustettu tyttö. Vaikka juoni onkin niitä tavallisimpia, niin sarjan huumori on niin jostain, että se saa varsin hyvin nauramaan, mikä onkin tämän tyyppisissä sarjoissa se tärkein asia. Kaikenlisäksi sarjan piirtojälki on varsin hyvää ja muodokasta (paitsi tuo voimapuku, joka on varsin häiritsevän näköinen).
Tuomio: Yllättävän koukuttava, lue hyvä sarja katsottavaksi. (Itse jatkan seuraamista ainakin)
Lisäksi: Riisinkeitin¿



Other Tier:

Kuro Shitsuji
Genret: Moderniaika, Epäluonnollisuus, Komedia,

Tämä sarja sijoittuu jossain englannissa sijaitsevaan kartanoon, jonka isännät ovat kuolleet ja heidän poikansa ottanut sen haltuunsa. Kaikenlisäksi hän näyttää tehneen jonkinlaisen sopimuksen epäluonnollisen olion kanssa ja joka toimii nyt hänen palvelijanaan. Sarja vaikuttaisi olevan vakavien asioiden ja komedian risteytys hieman epäluonnollisella kauhulla.
Tuomio: Positiivinen yllätys
Lisäksi: Fabalous


Chaos;Head
Genret: Thrilleri, Psykologia, Kauhu, Komedia, ¿Harhakuvat?

Samannimiseen Visual Novelliin perustuva sarja, kirjoitan varmaan kyseisen VN arvostelun kunhan tämä anime loppuu, niin voin tehdä sarjan ja alkuperäisteoksen välisiä vertailuja. Sarja seuraa Takumi Nishijo nimistä opiskelijaa, joka eräänä päivänä joutuu keskelle murhavyyhtiä, kun hän oli netissä nähnyt kuvan murhasta, joka tapahtuisi seuraavana päivänä hänen kotimatkallaan. Tämä kaikki ei välttämättä olisi niin suurta, ellei Takumi itse olisi täydellinen Otaku ja maailmasta syrjäänvetäytynyt henkilö, joka elelee omissa harhakuvissaan, luottaen enemmän 2D maailmaansa kuin 3D maailmaan. Kaikkea tätä säestää hyvin tunnelmaa luovat musiikit ja keskivertoa yläpuolella oleva animaatio. Kunhan tämä käännöstyö pitää hiemankin alkuperäisteoksensa tunnelman tulee teos pitämään varmasti katsojan tiekasti tuolinsa reunalla arvailemassa, että mikä on totta ja mikä ei. Toisaalta ensimmäinen jakso jo skippasi suurimman osan hahmoesittelyistä ja meni suoraan juoneen ja teki muutamia muutoksiakin, mutta silti se vielä vaikutti lupaavalta ja kunhan ”ne muutama kohtaus” säilytetään niin olen itse ainakin tyytyväinen.
Tuomio: Lupaavalta vaikuttava (itselläni PAKKOKATSOA alkuperäisteoksen ystävänä)
Lisäksi: Nuo silmät, kenen silmät?

Kenen silmä, nuo silmät?