tiistai 11. marraskuuta 2008

Anime Arvostelu: Legend of the Galactic Heroes

AKA: Ginga Eiyuu Densetsu, LoGH
Genret: Sci-Fi, Draama, Armeija, Politiikka, Toiminta
Pituus: 110 jaksoa
Julkaistu: 01.08.1988 - 17.03.1997



Legend of the Galactic Heroes on varsin eeppisiin mittasuhteisiin yltävä avaruusooppera, joka ei varmasti jätä kylmäksi skaalallaan jossa tuhatpäiset avaruuslaivastot kohtaavat avaruuden valtameressä ja hallituksen sisäiset poliittiset venkurat kiertelevät. LoGHille alkaa kertyä jo hieman ikää, mutta genren ystävien ei kannata tätä lajityyppinsä aatelia edustavaa eeposta ohittaa sen vanhahtavan ulkoasun vuoksi.



Yang Wenli, toinen sarjan keskeisimmistä henkilöistä arkipuuhissa

LoGH kertoo kuinka vuosikausia kestäneessä sodassa alkavat uudet tuulet puhaltaa. Sarjan perusasetelma, jossa kaksi maata Galaktinen Imperiumi ja Vapaiden Planeettojen Liittoutuma ovat taistelleet galaksin hallinnasta, saattaa olla jo varsin tuttu, on LoGH saanut tarinansa kerrottua erinomaisesti. Sarjan pääpainona on molempien maiden niin sanotut sankarit, jotka molemmat tunnetaan taistelukentillä voittamattomina. LoGH alkaa näiden kahden sankarin kohtaamisesta ja tästä haarautuu seuraamaan molempien edesottamuksia sodassa. Vaikka molemmat henkilöt tunnetaan voittamattomina, ovat nämä henkilöt silti varsin erilaisia. Vapaiden Planeettojen Liittoutuman sankari Yang Wenli on varsin rento ihminen, joka on enemmänkin kiinnostunut omasta seuraavasta palkkapäivästään ja historiasta, kuin sodankäynnistä, mutta kohtalontiet johtivat hänet yhdeksi voimakkaimmista amiraaleista, joka on valmis puolustamaan demokraattista näkemystään loppuun saakka, vaikka palveleekin demokraattisesti mädäntynyttä hallitusta. Toisaalta Galaktisen Imperiumin Reinhard von Lohengram on aivan eri maata, vaikka hän palveleekin korruptoitunutta Goldenbaum Dynastian monarkiaan. Reinhard on varsin suorasukainen henkilö, mutta kunnianhimoinen henkilö. Vaikka hän palveleekin armeijassa, ei hänellä ole aikomusta jäädä pieneksi amiraaliksi, vaan on hänen päämääränään seisoa jonakin päivänä hallitsija valtaistuimella ja hallita koko galaksia. Molemmilla näistä henkilöistä on varsin erilaiset elinympäristöt ja elintavat, mutta on heillä kuitenkin yksi sama päämäärä: tehdä maailmasta parempipaikka elää. Tästä onkin varsin mielenkiintoista seurata kuinka heidän metodinsa ja tuloksensa eroavat toisistaan.


Avaruustaisteluissa on suurin paino niiiden taktisuudella

Vaikka sarjan juoni perustuukin Wenlin ja Lohengramin, sekä heidän tekojensa ympärille, eivät he kuitenkaan ole lähellekään ainoat henkilöt sarjassa, vaan molempien hahmojen ympärille on rakennut valtava hahmokaarti. Tässä onkin ehkä sarjan yksi huonoimmista puolista, sarjan hahmokaarti on niin valtava, että välillä joutuu oikein miettimään kuka on kukin, kun jokaiselle vähäpätöiselle hahmollekin on annettu nimen, toki sarjan suurimmat tekijät kumminkin oppii tuntemaan varsin hyvin. Sarjan pääpaino saattaa olla taktisella ja strategisella sodalla, mutta se ei ole lähellekään ainoa asia jota sarjassa tutkitaan. Yhtä suurta osaa sarjassa pelaa myös sen poliittiset kiemurat, joita Wenli ja Lohengram joutuvat kohtaamaan ja joihin he takertuvat eittämättä. Ja kuten joka sota draamaan kuuluu, niin löytyy sarjasta myös kaikenlaisia salaliittoja, salamurhia ja kieroa peliä. Koska LoGH on varsin pitkäsarja, niin se myös kertoo tarinansa ilman mitään kiirettä, joskus tämä saattaa tuntua hieman pitkäveteiseltä, mutta tämä antaa katsojalleen hyvin aikaa tutustua sarjan maailmaan, jolla on varsin perusteellinen taustatarina ja jonka tutkimiseen sarjan aikana käytetään, jopa muutama jakso. Lisäksi sarjan rauhallisen tahdin ansiosta monien tekojen syy- ja seuraussuhteetkin tulevat varsin hyvin esille.


Avaruuslaivastojen eroavaisuuksia näöltään maiden välillä

Sarjan animaatio jälki alkaa olemaan jo vanhahtavaa nykypäivän standardien mukaan, mutta se aiheuta silti mitään aivovaurioita, vaan sitä alkaa pikkuhiljaa arvostamaan. LoGHin molempien osapuolien erot tulee varsin hyvin huomioon myös animaation avulla, Liittoutuman ihmiset ja kulttuuri on jotain jota saattaisit nähdä ikkunasta ulos katsomalla, kun taas Imperium on vanhan ajan aatelistoon verrattavissa koreiden ja säännöllisten pukujensa ansiosta. Ja sarjan monipäisen hahmokaartin oppiikin hyvin erottamaan toisistaan jo ulkonäkönsä puolesta, jossa hahmon ulkonäkö ja persoonallisuus sopivat mainiosti yhteen. Animaation suurin heikkous on sen avaruuslaivastojen välisissä yhteen otoissa, joissa avaruusalukset tuntuvat suurimman osan seisovan kuin täi tervassa ja hajoavan kuin tulitikku askit. Tämä ei ole kovinkaan mielekästä katsottavaa, mutta ajaa asiansa, koska suurimman osan ajasta näiden taistelujen pääpaino onkin niiden taktisuudessa. Muun osan ajasta animaatio jälki on varsin menevää ja paikoitellen varsin yksityiskohtaistakin, mutta tässäkin jo alkaa ajanhammas näkymään.


Sarjan piirtojäljessä on huomattavaa paranemista alkupään tyylistä loppupään tyyliin. Kuvassa kuinka Lohengram on muuttunut sarjan noin 4 vuoden aikana.

Musiikki maailma LoGHissa on varsin mitäänsanomaton ja ainut asia mikä siitä jää mieleen on sen oopperalliset aloituskappaleet, mutta jotka jo muutaman kerranjälkeen ohittaa. Suurimman osan ajasta taustamusiikit, kyllä sopivat paikoilleen, mutta eivät kumminkaan onnistu nostamaan kohtausten intensiteettiä huomattavasti, verrattuna nykyaikaan jolloin varsin useasti musiikit ovat varsin onnistuneet nostamaan kohtaustensa tunnelma arvokkuutta. Jos musiikit ovat varsin mitäänsanomattomia, niin samaa ei voi sanoa sarjan ääninäyttelystä, joka sopii lähes aina kuin nokka naamaan. Oli sitten kyseessä sitten rento Wenli taikka määrätietoinen Lohengram, ja löytyypä Norio Wakamotokin ääninäyttelijöiden joukosta.


Sekailaisia kuvakaappauksia politiikasta

Legend of the Galactic Heroes on ehdottomasti lajityyppinsä kärkikastia, jota ei kenenkään tulisi sivuuttaa. Sarja ei kuitenkaan aivan välttämättä sovi niille joilla ei ole kärsivällisyyttä, kun välillä sarjassa tuntuu siltä kuin mitään ei tapahtuisi, joten ihmiset jotka eivät pidä pitkäjänteisestä katsomisesta tai kaipaavat nopeaa adrenaliini purkausta voivat mielestäni jättää sarjan katsomatta, koska löytävät sen varmasti tylsäksi vaikka siitä toimintaa löytyykin. Kaiken kaikkiaan aivan loistava avaruusooppera vanhuudestaan huolimatta.

Arvosana: 9-/10

+ Skaalaltaan eeppinen
+ Kaikki kerrotaan perusteellisesti
+ Monivärinen hahmokaarti,
– joka on ehkä hieman liian suuri
– Vaatii pitkäjänteistä suhtautumista


Miksi ihmeessä avaruusajalla käytetään vielä kirveitä lähitaistelussa?


”Avaruusoopperoiden eliittiä ehdottomasti”

Ei kommentteja: