tiistai 23. joulukuuta 2008

VN Arvostelu: Shikkoku no Sharnoth ~what a beautiful tomorrow~

Nimi: 漆黒のシャルノス~What a beautiful tomorrow~
AKA: Shikkoku no Sharnoth ~what a beautiful tomorrow~, Sharnoth
Genret: Mysteeri, Draama, Kauhu, Romanssi
Kehittäjä: Liar-Soft
Ikäraja: 18+ (AO, melkeinpä voisi olla 15+, H-kohtausten epäeroottisuuden takia)
Julkaistu: 21.11.2008
Pituus: Keskipitkä
VN Kieli: Japani



Miltä kuulostaisi Visual Novelli, jonka henkilökaartiin kuuluisi sellaisia 20 luvun englannin legendoja kuin Agatha Christie, Arhur Conan Doyle, Winston Churchill, Sherlock Holmes ja muita sen ajan henkilöitä kenen nimiä en itse ainakaan tunnista. Ainakin se tarjoaisi varsin mielenkiintoisen lähtöasetelman ja joka on juuri Liar-Softin kehittämän Shikkoku no Sharnothin suurin vetovoima, sen artistisen ulkoasun lisäksi.


Mary viettämässä aikaa kaverinsa kanssa teekuppilassa

Shikkoku no Sharnoth kertoo Mary Clarissa Christiestä (Agatha Christie) ja tämän elämästä 1900- luvun alun Lontoossa. Mary on aivan tavallinen opiskelija ja viettää varsin tavallista elämää kavereidensa kanssa, ainoastaan hieman ennen tarinan alkua hänen oikea silmänsä oli muuttunut kultaisen väriseksi. Eräänä päivänä sitten yllättävän välikohtauksen johdosta hän löytää itsensä mustasta Lontoota muistuttavasta kaupungista, mutta tässä kaupungissa hän näyttää olevan yksin. Hyvin pian kuitenkin käy ilmi että tässä mustassa kaupungissa asustelee ”varjoja”, jotka ovat vähän liiankin kiinnostuneita Maryn kultaisesta silmästä. Paetessaan näiltä ”varjoilta” hän törmää kaupungissa salaperäiseen mieheen M:ään. Mutta pian kuitenkin Mary päättää auttaa tätä salaperäistä M:ää ”varjojen” metsästyksessä, tietenkin omista syistään.


Maryn ja M:n väliset interaktiot olivat loistavaa luettavaa, mutta valitettavasti aivan liian vähäistä.

Shikkoku no Sharnothin tarina on jaettuna 10 eri lukuun ja muista VNistä tuttuja valintoja teoksessa ole, joten haarautuvia tarinoita ei myöskään ole. Toisaalta Sharnothissa pieniä pulmapeli elementtejä silloin kun Mary joutuu pimeään Lontooseen, näitä kohtauksia voisi kutsua juoksukohtauksiksi, koska niissä juostaan pakoon ”varjoilta”. Jokaisessa kappaleessa (paitsi yhdessä) on näitä kohtauksia kaksi kappaletta peränjälkeen, jossa ensimmäisessä yritetään löytää äänten osia ja toisessa päästä tiettyyn pisteeseen, tietenkin koko ajan ”varjoja” vältellen. Riippuen myös siitä kuinka hyvin nämä kohtaukset menevät voivat ne avata kuvagalleriaan muutamia bonus kuvia, mutta tämä on varsin pieni etu, ottaen huomioon juoksukohtauksissa olevan varsin kömpelön käyttöliittymän. Onneksi kuitenkin nämä juoksukohtaukset ovat varsin helppoja ja pelaajat, jotka eivät ole kovinkaan hyviä tällaisissa peleissä, mitä luultavimmin pääsevät ne läpi. Jokainen näistä 10 kappaleesta voisi sanoa muodostavansa myös kappale parin, siten että niissä esiintyvät sivuhenkilöt vaihtuvat, joka toinen kappale, jonka jälkeen heistä ei muutaman maininnan lisäksi juurikaan kuulla. Tällainen henkilöhahmojen vaihtelu antaa Sharnothin Visual Novellille varsin kappalemaisen olon ja tuntuu siltä kuin suurin osa hahmokehityksestä jäisi puolitiehen. Ja kun viimein tarina tulee loppuun, niin tuntuu siltä kuin ainoastaan Mary olisi saanut kunnollisen hahmonkehityksen.


Kuva juoksukohtauksesta

Yksiasia missä Shikkoku no Sharnoth loistaa on sen ulkoasu, joka on varsin vaikuttuva kasinpiirretyn näköisineen kuviensa ansiosta. Tällainen vanhanaikaiselta vaikuttava piirrostyyli onnistuu myös luomaan onnistuneesti oikeanlaisen tunnelman kaikkineen koko teokseen. Toisaalta paljoakaan erikoisefektejä ei käytetä, mutta niitä ei myös tarvita, koska kyseessä ei ole minkäänlainen ilotulitusfestivaali.


Sharnothin piirtotyyli on varsin loistavaa

Miinuksia kuitenkin voisi antaa äänien puolesta, vaikka itse ääninäyttely ei olekaan huonoa tai erikoisen hyvää. Mutta Sharnoth on vain puoliksi ääninäytelty ja tämä häiritsee välillä hieman liikaa. Se että, puhetta voi kuunnella ja yllättäen seuraavassa kohtauksessa ei voikaan, on juuri sellaista, mitä ei enää tällä ajalla oikein suvaitse. Eniten tällaisia hiljaisia hetkiä on kuitenkin tarinan keskiosioissa, ja alku ja loppuosioissa missä se on tärkeintä, sitä on eniten, vaikka ei sielläkään kokoajan. Bonusta kuitenkin siitä että Mary itse ei ole ääninäyttelemätön, niin kuin Visual Novelleissa on tapana jättää juuri päähenkilö ääninäyttelemättä. Toisaalta plussaa kyllä pitää antaa Sharnothille sen tunnelma rikkaista ääniraidoista, jotka hieman vanhanaikaisella tyylillään onnistuva luomaan hyvin tunnelmaa. Joten taustamusiikit yhdistettynä Sharnothin piirrostyyliin onnistuu luomaan erittäin sopivan ja tunnelmarikkaan ilmapiirin teokseen. Lisäksi Sharnothin alkukappale on varsin tarttuva.


M olisi mielestänyt kaivannut hieman parempaa selititystä siitä ketä oli

Kokonaisuudeltaan Sharnoth olisi voinut olla kyllä parempi, mutta kyllä sen nytkin oli ihan viihdyttävä teos. Tunnelmaltaan teos on huippuluokkaa, mutta liikaa juoneen liittyviä asioita vain raapaistaan, vaikka olisi toivonut joitain parempia selostuksia ja motiiveita joillekin henkilöille. Lisäksi vaikka hahmokaarti on varsin mielenkiintoinen, ei sitä oikein ole osattu hyödyntää maksimiinsa ja suurin osa hahmoista liikkuu vain taustalla saamatta aikaan mitään merkittävää. Sharnothia voisi suositella mysteeri tarinoista pitäville, sekä niille ketkä haluavat nähdä jonkin näköisen väännöksen 20-luvun tunnetuista englantilaisista henkilöistä olivat ne sitten fiktionaalia tai todellisia. Itselläni ei kuitenkaan ole suurtakaan hajua siitä kuinka tarkkoja käännöksiä nämä hahmot ovat, mutta ainakin osalla on jotenkin alkuperäisiin hahmoihin liitoksia esim. Mary kirjoittaa vapaa-ajallaan kirjoja tai Sherlock Holmes, joka on etsivä. Kaiken kaikkiaan Sharnoth oli ihan luettava, mutta olisi mielestäni voinut olla parempikin.


Siinä ainakin yksi kenet itse tunnistan. Etualalla Sherlock Holmes.


Tuomio: 7½
AGTH+Atlas toimivuus: 8

+ Huippuluokan tunnelma
+ Hyvän näköinen
– Monia asioita ei selitetä tarpeeksi
– Kokonaisuus tuntuu hieman liian jaksottaiselta
– Juoksukohtausten käyttöliittymä on varsin jäykkä

"Pitäisi joskus lukaista hieman lisää Agatha Christien ja Arthur Conan Doylen kirjoittamia kirjoja" - Metdragoid

Sharnothin OP:

Ei kommentteja: