lauantai 28. helmikuuta 2009

ChaoS;HEAd NoAH käännösprojekti


No niin taas sitä mennään. Juuri julkaistu Chaos;Headin paranneltu versio Chaos;Head Noah on nyt jo saanut käännösprojektin meneilleen. On myös hyvä huomata, että kyseessä on XBox 360 peli, jonka nämä kääntäjät aikovat kääntää takaisin PC:lle, nopeata toimintaa täytyy muöntää ja peukut ylös kunhan saavat kaiken toimimaan.

Tämä kirjoittaja myös toivoo, että tämä paranneltu versio olisi "valmis", koska aikoinaan PC:lle jullkiastu Chaos;Head oli hieman "keskeneräinen" eli siinä oli huomattavaa ainakin sen loppupuolella, että se oli saatava markkinoille mahdollisimman nopeasti. Mutta tietojeni mukaan kaiken pitäisi nyt olla "korjattuna". Joten kaikki Chaos;Head fanit innolla odottamaan, miten se nyt loppuu.

Projektin sivut: http://www.tsukuru.info/tlwiki/index.php?title=Chaos%3BHead_Noah

tiistai 24. helmikuuta 2009

VN Arvostelu: Sharin no Kuni, Himawari no Shoujo

Nimi: Sharin no Kuni, Himawari no Shoujo, 車輪の国、向日葵の少女
AKA: Syarin
Genret: Draama, Romanssi, (komedia)
Kehittäjä: AkabeeSoft2
Tyyli: ADV (aina välillä valintoja, jotka vaikuttavat tapahtumien kulkuun)
Ikäraja: 18+/AO
Julkaistu: 25.11.2005
Kieli: Japani, (Englanti, tämä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, mutta aktiivista käännöstä ei tällä hetkellä ole menossa)
Arvostelija: Metdragoid



Sharin no Kuni, Himawari no shoujo tai faneille tuttavallisemmin Syarin on Akbeesoft2 tuottama ja varmaan kyseisen studion tunnetuin teos. Syarinin tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan, mutta kuitenkin rinnakkaismaailmaan, jonka maailman tilanne on hieman erilainen kuin meidän. Tässä maailmassa on olemassa ”Pyörän”-maa, joka on tullut tunnetuksi sen tavasta käsitellä rikollisia. Tässä maassa rikollisia ei tuomita vankilaan rikoksistaan vaan heille annetaan velvoitteita, heidän tekemiensä rikosten perusteella. Tällaisella menetelmällä maa toivoo tekevänsä rikollisista kunnollisia kansalaisia, jotka lopulta taas pystyisivät tukemaan valtiota kunnon kansalaisina. Tämänlainen käytäntö on kuitenkin hyvin raskas ja jos rikollinen rikkoo velvoitettaan, niin hänet yleensä lähetetään loppuelämäkseen vankilaan tai mielisairaalaan taikka vain suoraan tapetaan, kun on katsottu, että henkilö ei enää pystyisi palvelemaan yhteiskuntaa. Näitä rikollisia valvomaan on noussut uudenlainen sosiaaliluokka ”Ylemmäntason erikoishenkilöt”, nämä henkilöt valvovat ja johtavat rikollisia suoriutumaan velvollisuuksistaan. Nämä henkilöt ovat myös nousseet maan tukipylväiksi moninaisten taitojensa ansioista, joita he tarvitsevat työssään ja jotka he ovat saaneet erittäin rankasta ja kuolemanläheisestä koulutuksestaan. Läpikäydystä koulutuksesta johtuu myös ”ylemmäntason erikoishenkilöitä” joskus kutsutaan ”superihmisiksi” taikka ”valtion koiriksi”, koska he pitävät yllä erittäin rankkaa kuria.


Morita Ken'ichi, yksi parhaimmista päähenkilöistä pitkään aikaan. Määrätietoinen ja eikä ole nyhverä tai emo, vaikka hänellä joskus ei tunnu olevan kaikki ihan kotona.

Syarinin päähenkilö Morita Ken’ichi on ”ylemmäntason erikoishenkilö” kandidaatti, joka on viimein oman tutkintonsa viimeisessä vaiheessa, rankan 7 vuoden koulutuksensa jälkeen. Tätä varten hän on saapunut syrjäiseen auringonkukkien ympäröimään kylään suorittamaan tutkintonsa viimeistä vaihetta. Täällä Ken’ichi saa tehtäväkseen valvoa kolmea tyttöä joilla on velvollisuudet ”Päivässä on vain 12 tuntia”, ”Ei saa kasvaa aikuiseksi” ja ”Ei saa rakastua”, sekä auttaa heitä suoriutumaan näistä velvoitteistaan. ”Sattumankaupalta” myös kyseinen kylä sattuu olemaan hänen kotikylänsä, josta hän 7 vuotta sitten tapahtuneen kapinan aikana oli luikkinut pakoon ja jättänyt silloiset ystävänsä oman onnensa nojaan. Vaikka Ken’ichi onkin varsin muuttunut mies ja kukaan ei häntä enää tunnistakaan, niin häntä silti vielä hieman vaivaavat silloiset muistonsa. Eniten kuitenkin Ken’ichissä aiheuttaa kummastusta muutokset, jotka ovat tapahtuneet hänen vanhoille kavereilleen, jotka hän tapaa jälleen kylässä.


Suurin osa tarinan keskeisistä ihmisistä vasemmalta oikealle: Isono, Natsumi, Sachi, Touka ja Houzuki. Jokainen omalla tavallaan mainioita ja omaperäisiä henkilöitä, jotka tekävät tarinasta miellyttävää luettavaa.

Kokonaisuudessaan Syarinin juoni on jaettu 5 eri kappaleeseen ja loppuun. Joista ensimmäinen kappale on niin sanottu esittely kappale, joka esittelee teoksen henkilöt ja tilanteen. Tämä osa onnistuukin varsin hyvin asettamaan oikeanlaisen tunnelman koko tarinaan. Tästä seuraavat kappaleet 2-4 on käytetty, jokaisen pelin yhden sankarittaren tarinan läpikäymiseen, kun taas 5 kappaleessa sitten ratkaistaan tarinan aikana syntynyt ongelma. Tällaisella kappale systeemillä toteutetulla tarinan kerronta menetelmällä saadaan kerrottua kokotarina varsin tehokkaasti yhdellä kertaa, ilman että mennään niin sanottuun reitti tapaiseen kerrontaan. Täten ei lukijalle tule ongelmia siitä, että missä järjestyksessä tarinan lukisi. Toisaalta tällaisessa tavassa esittää tarinaa on varsin vähän mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumien kulkuun valintakohdissa ja tästä johtuu, että pelin eri ”reiteissä” on varsin vähän vaihtelua, suurin ollen kenen kanssa Ken’ichi päätyy lopussa olemaan. Suurin valitus löytyykin kuinka tarina loppuu, se nimittäin tuntuu hieman pakotetulta ja pienellä lisäkirjoittamisella olisi ollut huomattavasti parempi ja lisäksi ainoastaan yksi lopuista tuntuu oikealta tarinankokonaisuuteen verrattuna. Tämän pienen kömmähdyksen kuitenkin antaa helposti anteeksi, kun ottaa huomioon kuinka voimakkaita ja dramaattisia pelin eri sankarittarien tarinat ovat ja kuitenkaan se loppu nyt ei niin huono ole.


Vaikka tarina on suurimmalta osin draamaa, on myös joukkoon sekoitettu hieman komediaakin ja slice of life elementtejä.

Syarinin ääninäyttelijätkin tekevät erinomaista työtä onnistuen tuomaan, jokaisella hahmolle laajan ja hyvin näytellyn äänen, kuulostaen juuri oikeilta oikeissa kohtauksissa. Miinusta tulee tavanomaisesta päähenkilön ääninäyttelyttömyydestä, mutta toisaalta niin sanotun ”pääpahiksen” ääninäyttelijänä on Norio Wakamoto, joka antaa sen verran lisäpotkua tunnelmaan, että edellä mainittu ei haittaa. Kaikkea tätä säestää vielä varsin laaja ja tunnelmikkaasti sävelletyt musiikit, jotka tuovat omat tehosteensa pelin moniin kohtauksiin juuri oikeilla tavoilla ja juuri oikeisiin aikoihin.



Teoksen graafinen ulkoasu ei kuitenkaan aivan yllä muiden tasolle, ollen vain keskitasoa, mutta tämä ei pahemmin haittaa. Värejä on kuitenkin käytetty varsin värikkäästi ja harmonisesti, luoden varsin miellyttävää katsottavaa. Lisää CG kuviakin olisi toivonut, mutta niitä kuitenkin on tarpeeksi niihin tärkeimpiin kohtauksiin.


Loppu olisi voinut olla kyllä hieman parempi, mutta kyllä se nyt näinkin meni

Sharin no Kuni on ehdottomasti teos jota ei kenenkään draaman ystävän tulisi ohittaa tarjoten erittäin dramaattisen tarinan, joka varmasti saa lukijansa kyynelkanavat jotenkin toimimaan surusta sekä ilosta. Kokonaisuudeltaan syarinista kyllä löytyy joitain pieniä vikoja sieltä täältä, mutta nämä kuitenkaan ei tarinasta vie sen luettavuutta.

Tuomio: 8½ (fanipoika arvosana: 10-)

+ Tarina täynnä draamaa ja rakkautta, sekä ”just as planned” momentteja
+ Hahmot
+ Ääninäyttely
– Tarinan loppu
– Valinnoilla ei niin paljon merkitystä

– Sharin no Kunin, sekä G-Senjoun jälkeen tämä henkilö on uskomaton Loose Boy (Kyseisten teosten kirjoittaja) fani ja eikä jaksa odottaa kyseisen kirjoittajan seuraavaa teosta.

– Syarin sisältää myös tämän arvostelijan lempirakkaus tarinan, mitä on missään mediassa nähnyt ja tämä mielipide tuskin tulee pitkään aikaan muuttumaan

"What force is more potent than love ?"


Ottakaa tästä nyt vielä lopuksi taustakuva koneellenne

maanantai 9. helmikuuta 2009

There are seaguls in mah house

Vihdoinki oma tilaukseni tästä mestariteoksesta saapui virallisesti talooni. Suosittelen lämpimästi jokaiselle sarjan ystävälle sen ostoa, koska Uminekon hinta-laatu suhde on erittäin loistava. Tässä on kyseessä siis Uminekon Episode 4, joka sisältää kaikki sarjan 4 kysymyjaksoa sekä mahtavat musiikit ja tarinan.


"My logic > Your logic"

torstai 15. tammikuuta 2009

Umineko no Naku Koro ni – episode 3: Banquet of the Golden Witch

Ennen tämän arvostelun lukemista kannattaa lukea aikaisempien osien arvosteluni Täältä ja Täältä:





Nimi: Umineko no Naku Koro ni
AKA: Umineko, When They Cry 3, When Seagulls Cry
Genret: Mysteeri, thrilleri, kauhu, draama, toiminta, fantasia komedia
Kehittäjä: 07th Expansion
Tyyli: Ääniromaani (suoraviivaisesti tekstiä, kuvia ja ääntä)
Ikäraja: 15+ (sisältää varsin raakoja kohtauksia)
Julkaisupäivä: 15.8.2008
Kieli: Japani, Englanti (fanikäännös)
Arvostelija: Metdragoid

Ja täten kolmas peli käynnistyy Battlerin ja Beatricen välillä, peli nappuloiden ollessa samat kuin ennen, Rokkenjiman saari, Ushiromiyaoiden perhe, 10 tonnia kultaa, kultainen noita, salaperäinen murhaaja, hirmumyrsky, jne. Uminekon kolmas jakso jatkaa sen aikaisempien osien viitoittamalla tiellä, jossa Meta-maailmassa (viime arvostelussa käytin nimitystä ylempi-maailma, mutta tästä lähin käytän meta-maailmaa) Battler ja Beatrice yrittävät saada kilpakumppaninsa alistumaan ja oikeassa maailmassa pyörii Rokkenjiman mysteeri. Toisin sanoen oikeassa maailmassa seurataan, mitä saarella tapahtuu ja aina kun jotain salaperäistä alkaa tapahtumaan niin kertoja ottaa asiakseen heittää mukaan kaikenlaista fantasialöperrystä peittääkseen, sen mitä oikeasti tapahtuu. Tämä joko luo lukijalleen ison kysymysmerkin päänsä päälle tai saa hänet haukkomaan henkeä intensiivisyydellään taikka lähettäen kylmänväreitä lukijan selkärankaa pitkin brutaaliudellaan. Miten lukija nämä kohtaukset analysoi, on hänen oma asiansa, ja yleensä näiden kohtausten jälkeen näkymä siirtyykin meta-maailmaan, jossa Battler ja Beatrice käynnistävät väittelynsä siitä mitä juuri todella tapahtui, jonka seurauksena yleensä lukija saa tärkeitä faktoja todellisista tapahtumista punaisten sanojen muodossa, joista sitten lukija yrittää kasata ”palapeliään”.


Uminekon perusidea pelin ominsanoin

Itsessään tämä uminekon jakso kohdistuu enemmän Ushiromiyaden perheen aikuisiin ja kahdesta ensimmäisestä osasta poiketen jättää heidän jälkikasvunsa vähemmälle huomiolle. Lisäksi tarinan aikana esitellään tukku uusia hahmoja, jotka ovat myös varsin eriskummallista, mutta viihdyttävää porukkaa. Tarinan fantasia elementtien lisääntyessä käy myös varsin selväksi, että umineko on kertomassa kaksi erilaista tarinaa, jotka loppujen lopuksi ovat voimakkaasti linkitetty toisiinsa, murhamysteeri tarinan suljetulla saarella, sekä fantasia tarinan ihmisistä ja noidista. Täten umineko tarjoaa viihdykettä, molemmille puoliskoille, niille mysteerin ystäville ketkä haluavat ratkoa arvoituksia, sekä niille ketkä haluavat sanoa ”pyhälehmä toi oli mahtavaa” ja vääntää aivonsa nollille.


Uminekon 3 jakso keskittyy enemmänkin perheen aikuisiin

Audio puoleltaan uminekon 3 jakso jatkaa samaa vanhaa laadukasta työtään ja lisääkin pelin jo varsin kattavaan musiikkivalikoimaan lisää hienosti toteutettuja sävelmiä. Ulkoasunsa puolesta umineko ei myöskään ole muuttunut ja uusien hahmojenkin kuvat ovat samaa tasoa vanhojen hahmokuvien kanssa.


Battler sen sanoo, mitä meidän mielissämme on päällimmäisenä

Uminekon 3 episodi tarjoaa, lisää samaa laadukasta luettavaa mitä edelliset osatkin, vaikka se lisää fantasiamaisuuttaan, tämä voi olla sekä huono ja hyvä asia, riippuen siitä mitä teokselta etsii. Lisäksi uudet esiteltävät hahmot tuovat lisää väriä uminekon meta-maailmaan ja luoden sinnekin varsin tehokkaasti oman ilmapiirinsä. Tämän jakson jälkeen myös lukijalla alkaa olemaan jo mittava kasa vihjeitä siitä mitä saarella todellakin tapahtuu, mutta vielä on paljon pimeänpeitossa tarina elementtejä jotka voivat tuoda merkittäviäkin mullistuksia teorioihin, jäljellä ollen enää yksi kysymysjakso, kunnes vastausjaksot alkavat tuomaan hieman totuutta esiin.


Oi sitä ironiaa Lambdadelta kun sinulta yritetään spoilata että ***Biip***(erityisesti Higurashin lukeneet/katsoneet ymmärtävät kyseisen asian paljon paremmin), ja Beatrice on myös nykytrendien perään.

Tuomio: 9-

+ Hahmot
+ Intensiivisyys
+ Kokonaiskuva alkaa jo hahmottumaan
~ Ulkoasu jatkaa samaa vanhaa linjaansa



Beatricellä danmakun alkeet hallussa


Muuta:
– Miettii ehtiiköhän 4 jakson käännös valmistua ennen 5 jakson julkaisua

Englannin kielinen käännös patchi löytyy täältä ja täältä. Vaatii alkuperäisen teoksen.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Umineko ep3: Banquet of the golden witch käännös valmis

Umineko no Naku Koro ni episode 3: Banquet of the golden witch englanninkielinen käännös on saatu valmiiksi, jonka ep3 tai 4 omistajat voivat ladata täältä tai täältä.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Sengoku Rance käännös tulossa

Tiedoksi että Visual Novelleja englannikisi kääntävä fani ryhmä jonka koti sivu on täällä, on ottanut seuraavaksi projektikseen Sengoku Rancen. Ja ketään joka hieman tuntee Japanin Visual Novelli/Erogo maailmaa on luultavasti kuullut nimet Alicesoft tai Rance ainakin joskus. Ja jos ei niin Sengoku Rance on Alicesoft nimisen yhtien tuottama strategiapeli/Visual Novelli/Eroge hybridi, joka on Japanissa varsin tunnettu. Alicesoftkin tunnetaan yleisestikin yhtiönä joka tekee välillä varsin hyviä pelimekaanikoita erogeihinsa. Ja Rance sarja on yleisesti tunnettu niinä addiktiivisimpina. Joten luvassa on siis tänne Japanin ulkopuolelle välillä vähän erilainen tapaus ja jota itseainakin jään odottamaan innolla kyseisen projektin etenemistä. Ja Rance itse ainakin päähenkilönä on itse MIES, jos nyt ei hänen motiiveistaan aleta puhumaan, mutta laadukasta tavaraa on ehdottamasti luvassa, etsi sitten laadukasta luettavaa tai addiktiivista peliä.



Projekti sivu löytyy täältä.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Anime arvostelu: ef – a Tale of Memories/Melodies

ef – a Tale of Memories/Melodies

AKA: ef – Fairy Tale of Two
Pituus: 2x 12 jaksoa
Genre: Draama, Romanssi, (koulu)
Tullut Televisiosta: Memories 07.10.2007 – 23.12.2007 / Melodies 07.10.2008 – 23-12-2008
Tuotos: SHAFT



ef – Fairy Tale of two oli alkujaan minorin kehittämä Visual Novelli (joka itsessään oli jo jaettu First ja Latter Taleen, mutta niistä ei enempää tässä arvostelussa), josta myöhemmin tehtiin kaksikautinen animekäännös, ensimmäinen ollen nimeltään ef – a Tale of Memories ja toinen ef – a Tale of Melodies. Voisi sanoa että ef kertoo kahden henkilön tarinan Yuko Amamiyan ja Yu Himuran ja kuinka he vaikuttivat heidän tapaamiinsa ihmisiin. Pohjimmiltaan kuitenkin effissä on kyse viidestä eri parisuhteessa joissa jokaisessa on tapaaminen, ongelmansa ja lopulta ratkaisu. Nämä kaikki viisi tarinaa ovat kuitenkin joko enemmän tai vähemmän kytkeytyneinä toisiinsa. lopulta tehden ison hienon ympyrän, kronologisesti alkaen Yukon ja Yun tapaamisesta ja lopulta päättyen heidän ratkaisuunsa. Tarinankerollisesti molemmissa effin tuotantokausissa käytetään samanlaista muottia jossa samanaikaisesti kerrotaan kaksi tarinaa ja vaihdellaan niiden välillä. Tällainen kahden erillään olevan tarinan samanaikaisesti kertominen saattaa vaikuttaa aluksi hieman sekavalta, mutta siihen kyllä tottuu ja kun otetaan myöhemmin tarinassa paljastuvia asioita huomioon niin tämä hyppiminen saa omanlaisensa merkityksen tarinaan. Vaikka ef onkin suurimmalta osin draamaa, joka keskittyy jokaisessa suhteessa oleviin henkilökohtaisiin ongelmiin, niin on sarjassa mukana hieman komediaakin piristämässä menoa siten, että sarjasta ei tulisi liiankaan masentava.


Pohjimmiltaan ef on ihmisten välinen tarina

Yksi asia minkä katsoja huomaa varsin nopeasti effissä on myös sen artistinen ulkoasu. Tavanomaisen animaation lisäksi, sarjassa käytetään varsin runsaasti ruutuun kohdistuvia erikoisefektejä, esimerkkeinä mainittakoon ruudun paloittelua ja osien uudelleen sijoittelu, värien ja animaation samanaikainen yksinkertaistus tai vaikkapa taustanasettaminen henkilöhahmoihin ja taustojen mustaaminen samanaikaisesti. Tällainen artistinen kikkailu oli se sitten toteutettu budjetin säästämiseksi tai artistisena näkemyksenä jakaa mielipiteitä, jotkut pitävät ja jotkut ei. Itse ainakin pidin sen tuomasta ilmapiiristä ja siitä miten voimakkaasti se tehosti joidenkin kohtausten dramaattisuutta. Ja voisikin sanoa, että ilman omanlaistaan tarinan kerronta muotoaan ja artista näkemystään ef olisi jäänyt ihmisten mieliin vain keskivertoa parempana sarjana.


Esimerkkejä artistisesta "kikkailusta"

Toinen asia missä ef loistaa on sen musiikillisella puolellaan, omaten voimakkaita ja tunnelmallisia ääniraitoja. Lisäksi molempien tuotantokausien alkukappaleet ja niistä sarjan aikana käytettävät moninaiset sävelmuunnokset ovat yksinkertaisesti loistavaa kuunneltavaa. Ääninäyttelijätkin onnistuvat tekemään erinomaista työtä ja tuomaan hahmoihinsa eloa silloin kun he ovat iloisia ja liikuttuneisuutta silloin kun he ovat surullisia.


Erikoisefektien käyttö on hyvin runsasta, joka lisää tunnelmaa huomattavasti.

ef on kaikin puolin erittäin kaunis ja tunnepitoinen tarina, joka tekee hienon ison ympyrän sillä miten kaikki on liitoksissa toisiinsa ja kuinka se alkaa ja loppuu samaan pisteeseen keränneenä kaikella matkalla tapahtuneen mukaansa. Sarja itsessään ei yritä olla mitään suurta ja onkin vain tarina ihmisistä ja heidän vastoinkäymisistään, mutta se miten tämä kaikki on esitetty, tekee juuri effistä loistavan ja tunnelma rikkaan tarinan.


Kuten joku joskus sopivasti sanoi niin ef omaa suuren määrän pilvipornoa eli erittäin laadukkaita taivaskuvia.

Tuomio: 9

+ Tunnelma
+ Musiikit
+ Artistinen kikkailu
– Artistinen kikkailu
– Saattaa aluksi vaikuttaa hieman sekavalta



Joskus yksin kertaisilla efekteillä saadaan, kohtauksista paljon enemmän tunnetta esiin kuin ilmna niitä.


”Yksi omista ehdottomista lempisarjoistani” - Metdragoid